Bad food day

Kun kirjoitan tätä tekstiä, mietin ääneen, mitä helvettiä oikein tapahtui tänään. Yritän joka päivä olla syömättä enempää kuin tarvitsen. Työpaikka tarjoaa lounareita ja talon omassakin keittiössä on mahtavat sapuskat. Syön joka päivä aamiaisen. Vietin tänäänkin suurimman osan päivästä poissa jääkaapiltani, kaiken pahan alkulähteeltä. Silti kävi näin:

• aamupala = pari ruisleipää päällään voi+juusto+salaatti+kana ja lasillinen maitoa
• lounaan aloitin tuhdilla kinkkusämpylällä, jonka sain käsiini työpaikan puolesta
• varsinainen lounas yliopistoruokalassa
• työpäivän aikana muutamia keksejä ja vähän hedelmiä
• maanantaikalja kaverien kanssa

Tähän minun olisi tullut lopettaa ja luonnollisesti keksejäkin olisin voinut jättää pois. Kun kirjoitan, on oluesta kulunut kaksi tuntia ja olen ehtinyt ahmia jo seuraavat einekset: 1) ruokakaupasta bussia odottaessani ostetun juustosämpylän, 2) dumle-suklaanappirullan, 3) pullon energiajuomaa, 4) kotona kaksi aamupalaleipiä vastaavaa leipää ja 5) pienehkön annoksen perunamuusia jauhelihakastikkeella.

Mitä tapahtui? Nälkä minulla ei ollut, mutta mieleni teki ruokaa. Tunsin ennen syömistä, että hyvästä ruoasta tulee hyvä olo. Hetkellisesti tulikin. Kun kirjoitan tätä, kaduttaa. Olisin voinut paastota kunnes pääsen kotiin; syödä kotona esimerkiksi banaanin. Banaani ei kuitenkaan ajatuksen tasolla houkuttele yhtä paljon kuin täyterikas ruisleipä, vaikka lopputulos onkin sama - minulla ei ole nälkää tyydytettäväksi, ainoastaan syömisen tarve. Ja se tarve lakkaa, kun saan suuhuni jotain - melkein mitä tahansa.

On hankala olla vastuussa omasta syömisestään vain itselleen. Tämän takia kerron päivästäni julkisesti. Tuntuu kuin olisin muillekin vastuussa. Tällä hetkellä en usko, että ruoka tekisi oloani paremmaksi, joten en pelkää syöväni enää lisää tänään.