Kun olin lapsi, minua kiusattiin ylipainon takia, mikä lopulta johti paitsi koulun vaihtamiseen myös rappeutuneeseen itseluottamukseen. Olen aina kantanut ns. "miestissejä" ja jenkkakahvoja, enkä nauti ilman paitaa olemisesta edes kesäisin rannalla. Olen saanut vain positiivisia kommentteja vartalostani, mutta sisimmässäni en silti usko näyttäväni hyvältä. Siispä yritän välillä laihduttaa.
Silloin tällöin kerään laihduttamisvinkkejä ja -linkkejä talteen, ja viime kesänä päädyin jopa laskemaan päivittäisen energiansaantini vajaan kuukauden ajalta. Käytännössä laitoin ylös kaiken, mitä söin, ja käytin esimerkiksi iltalehden painopäivyriä arvioidakseni, paljonko sain energiaa mistäkin suupalasta. Myös etiketit tulivat tutuksi. Huomasin kuitenkin luistavani ohjelmastani, ja hiljalleen luovutin.
En ole ikinä pystynyt ylläpitämään terveellistä elämäntapaa säännöllisen liikunnan tai terveellisen ruokavalion osalta. Pääsyynä tähän pidän paitsi löysää itsekuria myös mm. selitystä itselleni siitä, että olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen, ja ettei ulkoisella olemuksella ole ratkaisevasti merkitystä. En ole tajunnut, että minulla on elämässä kaksi vaihtoehtoa.
Eräänä päivänä törmäsin internetissä kuvaan, jossa sanotaan ääneen se, mitä en ole tajunnut:
"You suffer the pain of discipline or the pain of regret."
Sinä päivänä tajusin, etten voi jatkaa jojolaihduttamistani. Haluan jakaa keräämiäni vinkkejä sekä kokemuksiani muiden kanssa, joten perustin tämän blogin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti