- Pidä aina (paitsi talvisin) mukanasi vesipulloa ja juo siitä vaikkei sinulla olisi jano - vedessä ei ole kaloreita, mutta veden juominen aiheuttaa tunteen kylläisyydestä ja saattaa edistää myös ruoansulatusta.
- Älä osta jääkaappia jatkuvasti täyteen ruokaa, äläkä muutenkaan hamstraa ruokaa - tulet syömään sen nopeammin, kuin pienet annokset. Voipaketin ja maitotölkin käyttöikä pitenee jatkuvasti suhteessa sisältöön, kun määrä vähenee. Käytä pientä pakettia yhtä kauan kuin suurta.
- Jos teet munakkaan, tee se yhdestä munasta ja jatka seosta esim. maidolla. Herne-maissi-paprika ja harkittu maustaminen moninkertaistaa makujen määrän ja vaikuttaa siihen, kuinka suurelta annos tuntuu.
- Jos vietät paljon aikaa paikassa, jossa saatat päätyä syömään (koti, mahdollisesti työpaikka), älä jätä itseäsi tylsistymään. Itse tapan monesti aikaa syömällä ja katsomalla uusintoja keskinkertasista TV-sarjoista. Lopulta siitä kehittyy tapa, ja huomaat varaavasi aikaa välipala-Simpsonit -sessioihin.
- Jos et syö usein hedelmiä ja jos koet niiden olevan millään tasolla hankalaa syötävää, osta vain "helppoja" hedelmiä kuten banaaneja ja rypäleitä. Kynnys syödä hedelmiä raskaamman ruoan sijaan alenee.
24.3.2011
Vinkkilista
Kun olen tarkkaillut nyt muutamien vuosien aikana suhdettani ruokaan ja syömiseen, olen huomannut tiettyjä enemmän tai vähemmän itsestäänselviä konsteja ja olosuhteita, jotka helpottavat terveellisessä ruokavaliossa pitäytymistä. Monet yleispätevät konstit (esimerkiksi aamupalan merkitys) eivät tunnu pätevän minun kroppani kohdalla, mutta haluan jakaa nämä minua auttavat asiat kanssanne:
23.3.2011
Välipala, toinen välipala, leipä jonka syön tehdessäni välipalaa...
On sanomattakin selvää, ettei välipaloja kannata syödä läheskään joka päivä, mutta silti niitä syödään. Silti minäkin syön niitä, ja otsikkoon viitaten minä tosiaan laitan ruisleivät paahtumaan, otan juustot ja muut vehkeet esille ja odotellessani ahmin esim. pari voideltua, mahdollisesti juustotettua hapankorppua. Kahden leivän välipalasta tulee nopeasti neljän leivän välipala. Muutaman tunnin päästä huomaan valmistelleeni saman "pienen välipalan", mutta tällä kertaa otan jo kolme hapankorppua ja uskottelen itselleni, että "enhän mä muuta kun nää muutamat ruisleivät salaatilla oo ottanu". Voipaketti tyhjenee henkilökohtaisessa käytössä alle viikossa.
Toinen vastaava henkilökohtaisen tason ongelma on kaupassakäynti. En osta runsaasti herkkuja tai lähde kauppaan nälkäisenä, mutta pitkään saatoin ostaa suklaapatukan tai kaksi aina, kun ostin varsinaista ruokaa kaupasta. Ajattelin, ettei tällä ole niin erityistä väliä lompakolle saatikka energiansaannille, enkä tajunnut omaa parastani. Kuitteja läpikäydessäni laskin käyttäneeni suklaapatukoihin ym. lähes 50e kuukaudessa. Ja näkyy muuten naamalla kun suklaata nauttii.
Nyt todellakin kaivattais sitä itsekuria, vittu.
Toinen vastaava henkilökohtaisen tason ongelma on kaupassakäynti. En osta runsaasti herkkuja tai lähde kauppaan nälkäisenä, mutta pitkään saatoin ostaa suklaapatukan tai kaksi aina, kun ostin varsinaista ruokaa kaupasta. Ajattelin, ettei tällä ole niin erityistä väliä lompakolle saatikka energiansaannille, enkä tajunnut omaa parastani. Kuitteja läpikäydessäni laskin käyttäneeni suklaapatukoihin ym. lähes 50e kuukaudessa. Ja näkyy muuten naamalla kun suklaata nauttii.
Nyt todellakin kaivattais sitä itsekuria, vittu.
21.3.2011
Bad food day
Kun kirjoitan tätä tekstiä, mietin ääneen, mitä helvettiä oikein tapahtui tänään. Yritän joka päivä olla syömättä enempää kuin tarvitsen. Työpaikka tarjoaa lounareita ja talon omassakin keittiössä on mahtavat sapuskat. Syön joka päivä aamiaisen. Vietin tänäänkin suurimman osan päivästä poissa jääkaapiltani, kaiken pahan alkulähteeltä. Silti kävi näin:
Mitä tapahtui? Nälkä minulla ei ollut, mutta mieleni teki ruokaa. Tunsin ennen syömistä, että hyvästä ruoasta tulee hyvä olo. Hetkellisesti tulikin. Kun kirjoitan tätä, kaduttaa. Olisin voinut paastota kunnes pääsen kotiin; syödä kotona esimerkiksi banaanin. Banaani ei kuitenkaan ajatuksen tasolla houkuttele yhtä paljon kuin täyterikas ruisleipä, vaikka lopputulos onkin sama - minulla ei ole nälkää tyydytettäväksi, ainoastaan syömisen tarve. Ja se tarve lakkaa, kun saan suuhuni jotain - melkein mitä tahansa.
On hankala olla vastuussa omasta syömisestään vain itselleen. Tämän takia kerron päivästäni julkisesti. Tuntuu kuin olisin muillekin vastuussa. Tällä hetkellä en usko, että ruoka tekisi oloani paremmaksi, joten en pelkää syöväni enää lisää tänään.
- aamupala = pari ruisleipää päällään voi+juusto+salaatti+kana ja lasillinen maitoa
- lounaan aloitin tuhdilla kinkkusämpylällä, jonka sain käsiini työpaikan puolesta
- varsinainen lounas yliopistoruokalassa
- työpäivän aikana muutamia keksejä ja vähän hedelmiä
- maanantaikalja kaverien kanssa
Mitä tapahtui? Nälkä minulla ei ollut, mutta mieleni teki ruokaa. Tunsin ennen syömistä, että hyvästä ruoasta tulee hyvä olo. Hetkellisesti tulikin. Kun kirjoitan tätä, kaduttaa. Olisin voinut paastota kunnes pääsen kotiin; syödä kotona esimerkiksi banaanin. Banaani ei kuitenkaan ajatuksen tasolla houkuttele yhtä paljon kuin täyterikas ruisleipä, vaikka lopputulos onkin sama - minulla ei ole nälkää tyydytettäväksi, ainoastaan syömisen tarve. Ja se tarve lakkaa, kun saan suuhuni jotain - melkein mitä tahansa.
On hankala olla vastuussa omasta syömisestään vain itselleen. Tämän takia kerron päivästäni julkisesti. Tuntuu kuin olisin muillekin vastuussa. Tällä hetkellä en usko, että ruoka tekisi oloani paremmaksi, joten en pelkää syöväni enää lisää tänään.
20.3.2011
Salaatin merkitys
Tosiaan, tottakai minun on pakko vielä tänään mainita tämä mieltäni painava seikka:
Monet ihmiset, varsinkaan yksin asuvat eivät vaivaudu syömään salaattia tai muuta vihreää ruokansa kanssa. Oma tekosyyni oli esimerkiksi salaatin pesemisen ym. käsittelyn liiallinen vaiva. Viime aikoina tajusin, että salaatin syöminen on todellakin vaivan arvoista! Aamiaisleivillä niistä saa reilusti makua juuston kylkeen ja lämmintä ateriaa nauttiessa tuntuu makujen moninaisuudesta sekä "täysi lautanen" -efektistä johtuen, että on syönyt enemmän kuin onkaan. Kirsikkatomaatit ovat myös helppoja, koska niitä ei tarvitse pilkkoa.
SUMMA SUMMARUM: Syökää jokaisen aterian yhteydessä myös vihanneksia!
Monet ihmiset, varsinkaan yksin asuvat eivät vaivaudu syömään salaattia tai muuta vihreää ruokansa kanssa. Oma tekosyyni oli esimerkiksi salaatin pesemisen ym. käsittelyn liiallinen vaiva. Viime aikoina tajusin, että salaatin syöminen on todellakin vaivan arvoista! Aamiaisleivillä niistä saa reilusti makua juuston kylkeen ja lämmintä ateriaa nauttiessa tuntuu makujen moninaisuudesta sekä "täysi lautanen" -efektistä johtuen, että on syönyt enemmän kuin onkaan. Kirsikkatomaatit ovat myös helppoja, koska niitä ei tarvitse pilkkoa.
SUMMA SUMMARUM: Syökää jokaisen aterian yhteydessä myös vihanneksia!
Rantakuntoon treenaaminen alkaa nyt!
Maaliskuu on jo valunut yli puolenvälin, joten viimeistään nyt on pakko korjata ruokailutottumuksia, jotta kesällä voi harkita rannalla käymistä. Hyvänä linkkinä löysin aikanaan tämän.
Nyt kun lumet sulaa, kehtaa myös lähteä lenkkeilemään! Itse olen koko talven väittänyt itselleni, että on liian kylmää/liukasta/pimeää lenkkeillä, enkä ole käynyt syksynkään aikana kuin muutaman kerran juoksemassa. Nyt on pakko skarpata!
Nyt kun lumet sulaa, kehtaa myös lähteä lenkkeilemään! Itse olen koko talven väittänyt itselleni, että on liian kylmää/liukasta/pimeää lenkkeillä, enkä ole käynyt syksynkään aikana kuin muutaman kerran juoksemassa. Nyt on pakko skarpata!
Blogi on avattu!
Kun olin lapsi, minua kiusattiin ylipainon takia, mikä lopulta johti paitsi koulun vaihtamiseen myös rappeutuneeseen itseluottamukseen. Olen aina kantanut ns. "miestissejä" ja jenkkakahvoja, enkä nauti ilman paitaa olemisesta edes kesäisin rannalla. Olen saanut vain positiivisia kommentteja vartalostani, mutta sisimmässäni en silti usko näyttäväni hyvältä. Siispä yritän välillä laihduttaa.
Silloin tällöin kerään laihduttamisvinkkejä ja -linkkejä talteen, ja viime kesänä päädyin jopa laskemaan päivittäisen energiansaantini vajaan kuukauden ajalta. Käytännössä laitoin ylös kaiken, mitä söin, ja käytin esimerkiksi iltalehden painopäivyriä arvioidakseni, paljonko sain energiaa mistäkin suupalasta. Myös etiketit tulivat tutuksi. Huomasin kuitenkin luistavani ohjelmastani, ja hiljalleen luovutin.
En ole ikinä pystynyt ylläpitämään terveellistä elämäntapaa säännöllisen liikunnan tai terveellisen ruokavalion osalta. Pääsyynä tähän pidän paitsi löysää itsekuria myös mm. selitystä itselleni siitä, että olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen, ja ettei ulkoisella olemuksella ole ratkaisevasti merkitystä. En ole tajunnut, että minulla on elämässä kaksi vaihtoehtoa.
Eräänä päivänä törmäsin internetissä kuvaan, jossa sanotaan ääneen se, mitä en ole tajunnut:
"You suffer the pain of discipline or the pain of regret."
Sinä päivänä tajusin, etten voi jatkaa jojolaihduttamistani. Haluan jakaa keräämiäni vinkkejä sekä kokemuksiani muiden kanssa, joten perustin tämän blogin.
Silloin tällöin kerään laihduttamisvinkkejä ja -linkkejä talteen, ja viime kesänä päädyin jopa laskemaan päivittäisen energiansaantini vajaan kuukauden ajalta. Käytännössä laitoin ylös kaiken, mitä söin, ja käytin esimerkiksi iltalehden painopäivyriä arvioidakseni, paljonko sain energiaa mistäkin suupalasta. Myös etiketit tulivat tutuksi. Huomasin kuitenkin luistavani ohjelmastani, ja hiljalleen luovutin.
En ole ikinä pystynyt ylläpitämään terveellistä elämäntapaa säännöllisen liikunnan tai terveellisen ruokavalion osalta. Pääsyynä tähän pidän paitsi löysää itsekuria myös mm. selitystä itselleni siitä, että olen täydellinen juuri sellaisena kuin olen, ja ettei ulkoisella olemuksella ole ratkaisevasti merkitystä. En ole tajunnut, että minulla on elämässä kaksi vaihtoehtoa.
Eräänä päivänä törmäsin internetissä kuvaan, jossa sanotaan ääneen se, mitä en ole tajunnut:
"You suffer the pain of discipline or the pain of regret."
Sinä päivänä tajusin, etten voi jatkaa jojolaihduttamistani. Haluan jakaa keräämiäni vinkkejä sekä kokemuksiani muiden kanssa, joten perustin tämän blogin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)